Viimeiset työpäivät ja kotiin lähtö

Torstai 16.5. meni aivan normaaleissa työpäivän merkeissä. Pidin kaverini kanssa lapsille musiikkituokion fröbelin palikoiden tahtiin. Huomasi, että lapsilla ei riittänyt kauaa keskittyminen, kun eivät ymmärtäneet mitä lauluissa sanotaan. Töiden jälkeen ilta menikin tehden paperitöitä koulua varten sekä pakatessa matkalaukkua.

Perjantai 17.5. oli viimeinen työpäivä. Sain heitä muistoksi Köln avaimenperän. Minulle jäi hieman haikeat fiilikset lähteä, kun tiesi, että ei tule enää ikinä näkemään heitä.  Mutta kyllä oli todella mukana tietää, että kohta näkee oman perheen pitkästä aikaa. Työntekijät päästivät minut 1,5 tuntia etuajassa kotiin, josta menin suoraan Bergheimin keskustaan hakemaan imeskeltävää yskänlääkettä sekä tekemään vielä viimeiset ostokset ennen lähtöä. Mentyäni kämpille pakkasin laukkua vielä loppuun, että se oli kiinnilaittoa vaille valmis. Illalla tilasin jostain hampurilaispaikasta hampurilaisen, joka oli iso ja täyttävä.

Lauantai 18.5. oli kauan odotettu päivä, jolloin koitti kotiin lähtö. Aamulla vielä loput pakkaukset ja pikkuhiljaa kohti Zieverichin juna-asemaa, josta lähdimme kohti Kölniä, siellä vaihdoimme junaa kohti Dusseldorffia. Düsseldorfissa sitten menimme sky trainilla lentoasemalle. Siellä meillä sitten olikin useamman tunnin odotus ennen lentoa. Kaikki meni hyvin ja selvisimme lentokoneeseen, vaikka turvatarkastus olikin hieman pelottavaa, kun työntekijät ohjasivat meitä saksaksi, ja minulle tehtiin joku tarkastus myös käsin. Lento lähti hieman myöhässä, mutta olimme etuajassa Suomessa. Josta sitten laukut vaan matkaan mukaan ja menoksi kohti vanhempiani ja autoamme. Veimme kaverini kotiin, ja selvisin kotiin joskus 1 aikaan aamuyöllä. Sitten vaan nukkumaan, kunhan sai puheripulin loppumaan.

Reissu kokonaisuudessaan oli todella opettavainen ja mielenkiintoinen, vaikka koti-ikävä olikin läsnä melko usein. Ainoastaan olisin toivonut, että sää olisi ollut parempi siellä.

Viimeisen viikon alku ja varmasti aika unohtumaton syntymäpäi

Maanantai 13.5. sekä tiistai 14.5. meni työpäivien merkeissä. Tunsin oloni kylläkin koko ajan aivan voimattomaksi tämän flunssan tai mikäliekään takia. Yskin vähän väliä ja nenä vuotaa. Mutta enää muutama päivä niin pääsee omaan kotiin, jos sielmä vaikka paranesi nopeammin. Pyrin kuitenkin koko ajan olemaan jollain tavalla lasten kanssa ja tekemään erilaisia asioita heidän kanssaan. Maantaina tein myös "pienen" tornin palikoista. Muuten olemmekin olleet puolikuolleina kämpillä.

Tänään 15.5. ei ollut todellakaan normaali työpäivä. Sillä tänään on syntymäpäiväni. Ja päiväkodinkin henkilökunta muisti sen ja lähes kaikki heistä onnitteli minua kätellen ja muutama antoi jopa sellaisen jännän halin samalla. Oma ryhmäni myös antoi minulle synttärilahjan. Vihko, jossa oli kaikkien ryhmän lasten piorustukset sekä taulu ja 1 ja 8 kyltit. Minusta tuntui aivan ihanalta, että he muistivat minua tällä tavoin, mutta samaan aikaan oudolta. Työpäivän jälkeen olimme muutaman tunnin kämpillä ja sitten lähdimme käymään syömässä ExtraBlatt-ruokailupaikkaan.

Toinen vikkonloppu ja Hollannin reissu

Perjantai 10.5. oli ihan mukava päivä. Olin töissä ja piirtelin lapsille sydämiä äitienpäivää varten. Minusta oli aika mahtavaa, että jokaisen lapsen äidille annettiin päiväkodista jotain käsien/ihonhoitotuotteita lahjaksi. Töiden jälkeen lähdin kaverini kanssa kiertelemään Kölnin asemalle ostamaan postikortteja sekä jotain muuta kivaa. Loppuilta menikin kämpillä löhöillessä.

Lauantaina 11.5. paikalliset opettajat veivät meidät tutstumaan Maastrichtiin. Siellä saimme vapaasti tutustua kaupunkiin. Kävimme kaikki yhdessä syömässä italialaisessa paikassa. Huomasin, että Hollanin ja Saksan välillä on suuriakin eroja. Esimerkiksi arkkitehtuuri on aivan erilaista molemmissa ja Hollannissa kaikki puhuvat paremmin englatia kuin Saksassa. Itse olin kyllä aika pettynyt, kun olin ymmärtänyt että siellä on paljon kukkia ja varsinkin tulppaaneja, mutta en nähnyt yhtäkään.  Sieltä sitten viettämään iltaa kämpille.

Sunnuntai 12.5. vietämme aikaa vain kämpillä, koska mikään paikka ei ole auki. Jotenkin on outoa viettää äitienpäivää täällä kaukana omasta äidistä.

Toinen viikko täällä

Tiistai 7.5. ja keskiviikko 8.5. meni makoillessa kämpillä totellen lääkärin antamaa saikkua. Onneksi ei tarvinnut istua täällä yksinään ihan koko aikaa. Vaan yksi luokkalaisistani oli myös saikulla, joten istuskelimme täällä yhdessä. 

Torstai 9.5. olin tämän viikon ensimmäisen päivän töissä. Tuntui joissain tilanteissa, etten ollut oikein henkisesti paikalla vaikka fyysisesti olinkin. Mutta päivä oli mukava, olin kaverini kanssa lasten mukana "liikuntahuoneessa" jossa lapset saavat hyppiä trampoliinilla ja laskea liukumäkeä ja riehua. Lisäksi pelailin lasten kanssa monia eri pelejä. Eräs lapsi päätti tänään, että hän istuu sylissäni vaikka mitä tapahtuisi, yritin pelata toisen lapsen kanssa niin sylissäni istuva ei liikkunut mihinkään. Töiden jälkeen menin kaverini kanssa Bergheimin keskustaan kaupoille, kumpikaan emme löytäneet mitään. Mutta kävimme syömässä mahtavassa ruokapaikassa.

Eka viikonloppu

Lauantaina 4.5. kävimme tutustumassa Kölnin suklaamuseoon. Minusta se oli hieno kokemus. Kävimme siellä jollain englannin kielisellä kierroksella mikä oli hankala ymmärtää välillä, mutta selvisimme. Sen jälkeen menimme tutustumaan ostoskatuihin. Itse kävin myös tutustumassa paikalliseen apteekkiin, kun kävin ostamassa nilkkatuen kipeään nilkkaani.

Sunnuntaina 5.5. oli vain kämpillä olo päivä. Tunnelma oli erittäin kireä, pienten suuren väärinymmärrysten takia.

Tänään 6.5. minulla olisi ollut työpäivä, mutta jäin kämpille kipeän nilkkani kanssa sekä kävin tutustumassa täkäläiseen terveydenhuoltoon. Onneksi sain selviyden mikä nilkassani on ja lääkäri oli sitä mieltä, että siinä on rasitusvamma, joten nyt pitäisi yrittää vähentää kävelyä.

Ensimmäisen viikon viimeiset työpäivät

Eilen 2.5 meillä oli toinen työpäivämme
 Minusta päivä meni nopeasti. Värittelin ja piirsin lasten kanssa. Töiden jälkeen lähdin kaverini kanssa käymään Bergheimin keskustassa hakemassa rahaa ja tutustumassa opettajamm3 ehdottamaan kauppaan Colloseumiin. Löysin sieltä itselleni kivan hupparin. Sen jälkeen kävelimme takaisin asunnollemme noin 1.5km matkan vesisateessa. Loppu ilta menikin meillä molemmilla palellessa.

Tänään 3.5. olimme viikon viimeisen työpäivän töissä. Itsellä päivä meni todella hitaasti, koska palelu jatkui minulla koko tämänkin päivän, jonka lisäksi oli todella heikko olo. Työpäivän jälkeen tulin asunnolle ja nukuin vissiin muutaman tunnin. Onneksi kaverini oli reilu ja antoi minun mennä hänen huoneeseen nukkumaan, koska siellä sai olla rauhallisemmassa paikassa. Onneksi sain palelun hieman hellittämään kun kävin lämpimässä kylvyssä. Toivon vain etten olisi tulossa kipeäksi.

Ensimmäinen työpäivä

Eilen 30.4. oli meidän ensimmäinen työpäivä päiväkodeissa, joissa olemme. Ryhmä, jossa minä työskentelen on aivan mahtava, en ole aivan varma minkä ikäisiä lapset siinä ovat mutta vanhimmat aloittavat syksyllä koulun. Lapset ovat aivan mahtavia, vaikka en ymmärrä sanaakaan mitä he puhuvat saksaksi he silti yrittävät kertoa minulle koko ajan jotakin. Muutama lapsista yrittivät puhua minulla mahdollisimman paljon englantia, he jopa kävivät kysymässä hoitajilta, jos eivät tienneet jotain sanaa. Minusta he kaikki ovat niin suloisia, kun eivät kielimuurin haitata tekemista. Päivän aikana pelasin ties kuinka montaa eri lautapeliä lasten kanssa ja väritin heidän kanssaan ja hieman autoin heitä askarteluissa. Ruokatauolla kävimme kavereideni kanssa etsimässä leipomoa mistä meille kerrottiin. Pienten eksymisten jälkeen löysimmr leipoman ja en voi edes kuvailla kuinka hyvää täytettyä sämpylää sieltä sai. Työpäivän jälkeen vietimme aikaamme asunnolla.

Tänään 1.5. olikin sitten aivan erilainen päivä. Tämä on täällä pyhäpäivä ja päiväkodit ja kaupat ovat kiinni. Joten saimme nukkua pitkään. Puolen päivän aikoihin lähdimme tutustaan oman opettajamme sekä paikallisen opettajan kanssa tutustumassa Kölniin hieman. Kävimme Kölnin tuomiokirkossa ja näköalatornissa sekä saimma vapaa- aikaa kierrellä Kölnin juna-aseman kaupoissa ja liikkeissä. Tuomiokirkko oli mielestäni erittäim vaikuttava kokemus, vaikka en itseäni koekaan kovim uskonnolliseksi. Mutta jotenkin se oli suorastaan hämmästyttävä nähdä ja itse ainakin koin siellä käynnin "the once in a lifetime"- kokemukseksi. Näköalatorni oli myös mahtava nähdä, vaikka siinä tunsikin itsensä todella pieneksi. Näimme myös rakkaudenlukko- sillan mikä oli uskomattoman pitkä ja aivan täynnä rakkauden lukkoja. Minusta oli myös kiva saada tutustua aseman kauppoihin, joita oli oikeasti todella paljon. En ehtinyt käydä kaikissa kiinnostavissa, joten on pakko päästä käymään siellä vielä uudestaankin.